Mediatutkimuksista on Tarmo Malmbergin (2007) mukaan hyvin niukasti tietoa, sillä mediatutkimuksien tekemisestä ei ole Suomessa tullut vakiintunutta tieteenalaa. Suomessa on vain muutamia tahoja, mitkä tekevät mediatutkimuksia vuosittain. (Malmberg 2007.) Tällaisia ovat TNS Gallup ja Research International ja Taloustutkimus Oy (Herkman & Vähämaa 2007, 39). Muualla maailmassa joukkoviestintä- ja mediatutkimuksia tehdään huomattavasti vakiintuneemmin kuin Suomessa. Saksassa mediatutkimuksista löytyi tietoa jo 1920-luvulta lähtien. (Malmberg 2007.) Mediatutkimusten tekeminen on lisääntynyt sitä mukaan, kun tutkimusvälineet ovat kehittyneet. Ennen tutkimukset tehtiin henkilökohtaisilla haastatteluilla, sitten siirryttiin puhelinhaastatteluihin ja nykyään tehdään paljon Internet–haastatteluita. Mitään menetelmää ei ole täydellisesti hylätty, esimerkiksi Eurobarometri-tutkimusta, jonka teettää EU:n komissio. Se toteutetaan henkilökohtaisella haastattelulla yhä. Yksi tutkimusvälineestä riippumaton tutkimustuloksia vääristävä tekijä on yhä edelleen, ja on aina ollut, vastaaja taho. Vastaaja on aina se, jonka vastaukset määrittävät tutkimuksen lopputulokset. Täten tutkimuksen tuloksissa vastaajalla on valta. Verkkokyselyt ovat muuttaneet tutkimuksen tekemisen huomattavasti halvemmaksi, toisaalta haittatekijöitä on eri ihmisryhmien tavoitettavuus. Kaikki eivät tutkimuksia saa käsiinsä, vaan vain ne, jotka Internetiä aktiivisesti seuraavat. (Herkman & Vähämaa 2007, 41)