Tiedonvälityksen kehittyminen

Joukkotiedotuksille on aina ollut ominaista, että aiempien menetelmien korvaajiksi kehitetään uusia ja tehokkaammin ihmiset tavoittavia toimintamuotoja. Tietyt joukkoviestimet tosin ovat säilyttäneet asemansa vankkana mediamarkkinoilla. Vaikka sanomalehdet ovat vanhoja median viestien välittäjiä, on niillä tänä päivänäkin rooli merkittävänä mediana ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Ajankohdasta riippuen uusmedia termi voidaan määritellä eri tavoin. 1800-luvulla uusmediaksi kutsuttiin lennätintä, äänilevyä ja puhelinta. 1900-luvulla uusmediaa olivat tietoliikenne, radio ja televisio. 2000-luvulla uusinta mediaa ovat tietoverkkoon tallentaminen ja verkkojulkaisut. 2000-luvulla käytetään ja hyödynnetään myös vanhoja joukkoviestimiä paremmin. Uudet mediat ovat kehittyneet aina jonkun vanhaa mediaa edustavan median pohjalta. (Ruusunen 2002, 161–162.) Tärkeää uusmedia käsitteessä on tiedottamisen laadun muuttuminen, eivätkä niinkään tiedotukseen käytettävät välineet. Median merkitys on kasvanut hallitsemattomiin mittasuhteisiin tietoyhteiskuntamme uuden median välineiden avulla. (Ruusunen 2002, 161–162.)

Tiedonvälityksen vaiheet voidaan jakaa viiteen osaan. Ensimmäinen vaihe on puhetaidon muodostuminen. Toinen vaihe määritetään välineillä viestimisen kehittymiseksi piirustus- ja kirjoitustaidon myötä. Varsinainen media-käsite nousee esiin kolmannessa tiedonvälityksen vaiheessa, kun joukkoviestinnän aikakausi alkoi kirjapainon ja monistamisen kautta. Neljäs vaihe on sähköisen viestinnän kehittyminen. Sähköisiä viestimiä ovat esimerkiksi puhelin ja elokuvat. Viimeisenä vaiheena on digitaalinen viestintä, joka mahdollistaa tietoyhteiskunnan muodostumisen. Olennainen viestintäväline digitaalisella aikakaudella on tietokone ja tietoliikenne. (Ruusunen 2002, 9-10.) Uusien välineiden kehittyminen ei tarkoita sitä, että vanhat tiedonvälitystavat katoaisivat uusien tieltä, vaan kehittyneet viestintätavat ovat tulleet vanhojen rinnalle elämäämme. Voisi sanoa, että uudet tavat ovat tulleet lyhentämään maantieteellisiä välimatkoja viestimisen esteenä. Tiedonvälitys ja ihmisten välinen vuorovaikutus on siis helpottunut, mikä edesauttaa yhteiskuntien toisiinsa linkittyvää kehitystä. (Ruusunen 2002, 11.)

Digitalisoituminen ja verkostoituminen

Viestinnän digitalisoituminen tarkoittaa, että viestinnän sisältö voidaan kuljettaa matemaattisessa muodossa. Viestinnän sisältöjä ovat kuvat, äänet, tekstit ja numerot. Digitaalisen viestin kopiot säilyvät samanlaatuisena kopioitaessa. Digitaalinen aikakausi tarkoittaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, koska kuka tahansa voi välittää ja vastaanottaa tietoa. Olennaisin asia digitaalisuudessa on Internet, mikä mahdollistaa ympärivuorokautisen vuorovaikutuksen maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Digitaalisuus aiheuttaa tiedotusvälineiden muodon muuttumisen. Pystymme lukemaan lehteä Internetissä, missä on mahdollista nähdä videoleikkeenä esimerkiksi haastatteluja. Toimittajan työnkuva on muuttunut. Kaikki uutiset tulevat reaaliajassa julkisuuteen Internetin välityksellä. Digitaalisuudessa olennaista on myös ajan merkityksen katoaminen. (Kunelius 2002, 44–45.) Digitalisoitumisen myötä on tullut tutuksi ilmiö, että perinteiset sanomalehtimediat ovat vaihtamassa mediaympäristönsä painetuilta sivuilta Internetiin. Sanomalehdet luetaan jatkuvasti tavallisemmin Internetistä ja musiikki haetaan valmiiksi digitaalisessa muodossa Internetin kaupoista. Digitaalisen median kuluttajamäärien lisääntyessä nopeasti ansaintamahdollisuudet ovat suuret, mutta monessa tapauksessa puuttuu toimiva liiketoimintamalli, joka tukee alituisesti tarjolla olevaa digitaalista mediaa. (Pavlik 2008, 59.)

Digitaalisuuteen siirtyessä kulut pienenevät, mutta samalla tulot voivat tippua, jos median liiketoimintamalli ei ole toimiva. Lehti piti aikaisemmin painettuna ostaa, mutta digitaalisessa muodossa uutiset ovat kaikkien saatavilla ilmaiseksi. Tutkija Merja Myllylahti toteaa tutkimuksessaan verkkojulkaisutoiminnasta, että sanomalehtien siirtyessä verkkoon printtijulkaisuista, tulot voivat pudota enemmän kuin kulut pienentyä. Näin siis liiketoiminta saattaa muuttua vielä kannattamattomammaksi, kuten kävi Taloussanomien kohdalla, jonka kulut pienenivät 52 prosenttia, mutta samalla tulot romahtivat 75 prosenttia. (Markkinointi&Mainonta 2009.) Internetissä tietojen vastaanottajat valitsevat itse, mitä tietoa haluavat vastaanottaa ja lähettää edelleen. Viestinnän kanavia on siis Internetin kautta tullut lukemattomasti lisää. Verkostoitumisen myötä yhden viestin lähettäjän sijaan useat ihmiset lähettävät tietoa useiden luettavaksi, mikä tarkoittaa sitä, että tiedon vastaanottajan rooli kasvaa tietoavaruudessa. Tiedon alkuperän merkitys kasvaa niin ikään, koska monet kirjoittavat tietoa omissa nimissään, vaikka tieto olisi peräisin toisesta tai jopa kymmenennestä lähteestä. Kriittisyys tiedon todellisuudesta on avainasia tiedon hankinnassa Internetistä. Monet yrittävät päteä Internetin keskustelupalstoilla esittämällä muiden tietoja ominaan. Verkostoitumisen esteenä ei ole enää kansainväliset rajat, vaan Internetissä voivat kohdata ihmiset eri puolilta maapalloa päivittäin. (Kunelius 2002, 45–47.)